Näin onnellisesti hymyillen Maisa lähti aloittamaan ensimmäistä työpäiväänsä lääkintäteknikkona.
Sol vietti ensimmäistä vapaa- päiväänsä uudesta työstään. Miehestä oli ollut varsin outoa kun ei ollut tarvinnut kiirehtiä töihin, hän sai jäädä rauhassa kotiin mutustamaan hääkakkua.
Saatuaan makeaa mahan täydeltä, Sol kulutti aikaansa taitopisteitä keräten. Shakkia pelaamalla mies sai nopeasti tarvitsemansa logiikkapisteet. Samalla hän saattoi haaveilla tuoreesta vaimostaan.
Laskutkin piti muistaa hoitaa ajallaan, ettei ulosottomies vain tulisi heille kyläilemään.
-Voi Maisa... Sol ikävöi rakastaan jo niin ettei taitopisteiden keruustakaan tullut oikein mitään.
Hyvissä ajoin mies sitten meni pihalle odottamaan kimppakyydin saapumista. Hän halusi olla Maisaa vastassa, kun tämä tuli töistä kotiin.
Ja pianhan nainen ilmestyikin takaisin kotiin.
Ja hyvien uutisten kera.
-Minulla oli jo ihan kamala ikävä, Sol kaappasi vaimonsa tuliseen suudelmaan heti tämän tultua kotiin.
Ja sitten päästiinkin viettämään hääyön jatkoja.
Illalla Maisakin oli ajatellut kerätä hieman taitopisteitä, kun parin esikoinen ilmoitti yllättäen tulostaan.
Vanhemmat olivat lapsen tulosta enemmän kuin riemuissaan.
Häät olivat Maisasta ja Solista onnistuneet niin hyvin, että niitä kelpasi vieläkin muistella.
Raskaus kuitenkin väsytti Maisaa jo niin paljon, että nainen vetäytyi jo aikaisin yöpuulle.
Solia ei nukuttanut ollenkaan, joten mies päätti ottaa pienen shakkimatsin itseään vastaan. Tässä pelissä en voi kuin voittaa, mies myhäili itsekseen.
***
-Kulta, mitäs sanoisit jos maalattaisiin sinun muotokuvasi tuohon seinälle? Muistoksi jälkipolville, kun olen nyt äitiyslomalla niin minulla olisi aikaakin maalata se.
Sol ei oikein innostunut asiasta.
Näppäränä naisena Maisa sai Solin pään kuitenkin käännettyä ja mies suostui poseeraamaan mallina vaimolleen.
Kun Maisa valmisteli Solin muotokuvaa..
...Sol käytti päivänsä talon siivoamiseen. Sol ei ollut mikään innokas siivoaja mutta mies ei halunnut Maisankaan rasittavan itseään liikaa.
Maisan vatsa tuntui olevan pohjaton. Vaikka hän kuinka söi ja söi, tuntui ettei nälkä lähtenyt millään.
Jatkuva nälkä ja selkäkivut olivat ainoita asioita, mistä Maisa ei niin raskaudessaan välittänyt. Muuten pyöristyvä vatsa sai naisen aina hyvälle tuulelle.
Sol kaipasi uusia ystäviä. Onneksi netistä löytyi ISI- niminen keskustelupalsta, josta Sol löysi itselleen monta uutta tuttavaa joiden kanssa jutella.
Sol ja Maisa olivat olleet niin ahkeria koko päivän, että he päättivät ottaa pienet päiväunet ennen kuin Solin piti lähteä töihinsä.
Eivät he ehtineet nukkua kuin hetken, kun Solin kimppakyyti jo odotteli miestä Solareiden pihalla.
-Oho! Pääsi Maisan huulilta huudahdus, kun vatsa kasvoi jälleen.
-En malta odottaa sitä, että näen sinut ihan pian, pikkuinen.
Solin yövuorot vaihtuivat aikaisiin herätyksiin.
-Tui tui pikkuinen, isi täällä.
-Meillä oli sinua jo kova ikävä.
Nyt oli Maisan vuoro napata miehensä tuliseen suudelmaan.
***
Sol ehti mennä töihin...
...ja tulla töistä...
...ennen kuin makeasti nukkunut Maisa viimein jaksoi herätä.
Maisan vatsa kurni heti naisen herättyä ja nainen saikin tuhottua ison lautasellisen paahdettuja leivonnaisia.
Sol kaipasi ylennystä kipeästi, joten ei auttanut kuin kaivaa mekaanikkaopus kirjahyllystä ja pian miehellä oli tarvittavat mekaniikkapisteet kasassa.
-Joo joo... luin sen netistä, jos vauva saa alkunsa sateella, se on tyttö. Aurinkoisella ilmalla syntyy poika.
-On ne höpsöjä, Maisa hymyili itsekseen ja jatkoi maalaustaan. Sol jutteli ISI- palstalla tututuksi tulleen IsäPappa82 eli Jarmon kanssa. Molemmat miehet odottivat perheisiinsä esikoisia ja olivatkin vaihdelleet innolla kaikenlaisia lastenhoitovinkkejä toisilleen.
-Tiesithän sinä, että tulinen ruoka ja pelehtiminen voivat aikaistaa synnytystä?
Maisa yritti vihjailla miehelleen.
-Eiköhän meidän ole parasta odottaa, että lapsi tulee omia aikojaan. Vaikka en minäkään malttaisi odottaa pikkuisen näkemistä.
Eipä sitä kauaa tarvinnutkaan odottaa. Sol oli ehtinyt jo mennä nukkumaan Maisan jäädessä siivoilemaan keittiössä. Yhtäkkiä nainen tunsi valtavaa kipua.
-Sol, herää äkkiä! Vauva... se tulee!
Sol heräsi nopeasti ja ryntäsi keittiöön vaimonsa avuksi.
-Nyt... nyt... nyt se tulee!
-Voi Sol katso! Meillä on pieni tytär!
Perheen esikoinen nimettiin Mercuriukseksi. Pikkuinen prinsessa oli perinyt isänsä ihon- ja silmienvärin, vaaleat hiukset olivat perua molemmilta vanhemmilta.
Mercuriukselle (ja muille tuleville sisaruksille) rakennettiin iso vaaleanpunainen lastenhuone.
-Olet sinä vaan suloinen, pikkuinen prinsessamme.
Sol otti varovasti Mercuriuksen syliinsä. Vauva oli niin pieni ja hento, että mies pelkäsi tämän menevän rikki vähäisimmästäkin kosketuksesta.
Vaikka Sol ei ollut sitä Maisalle sanonut, mies oli kovin toivonut että lapsi perisi hänen ihonsa ja silmiensä värin. Nyt meitä on kaksi, mies kuiskasi tyttärelleen ja suukotti hellästi vauvan otsaa.
Maisa ja Sol ihastuivat Mercuriukseen niin, että päättivät heti alkaa yrittämään pikkuiselle siskoa tai veljeä.
***
Tähän jätämme Solarit tällä kertaa. Seuraavasta osasta en osaa vielä paljastaa mitään, kun en ole sitä vielä pelannut. Eiköhän siinä kuitenkin yksi taapero ainakin nähdä :)
Kommentteja, kiitos!
:lla Amber
Kommentit